Blogi on hiljentynyt, kun elämääni tupsahti toinen unelma, jota olen yrittänyt kursia kasaan, kun mahdollisuus kerran tarjoutui. Unelma on onneksi lääkisopintojani tukeva. Voisin sen kautta saada kipeästi tarvitsemiani lisätuloja opiskeluiden aikana. Lääkishaavet eivät siis ole jääneet. Päinvastoin! Fysiikankirja odottaa yhä pöydällä ja kesällä olisi tarkoitus tarttua siihen. Sain lisäpotkua tuttavaltani, joka opiskelee parhaillaan lääkäriksi. Kyselin häneltä opiskelusta ja se oli kaikki niin valtavan kiinnostavaa! Pitkä matka on vielä taivallettavana, että olen samassa tilanteessa kuin hän. Jos olen ikinä. Mutta ei sinne aikanaan yrittämättä pääse. Lukumotivaatio on hukassa ja tilannetta pahentaa se, että inhottavimmasta urakasta on ehkä vasta noin 1/6 suoritettu. Fysiikka ja ja laskeminen yleensäkin... Ei ole vahvin lajini.
Lueskelin viikko sitten kuolinsyytutkimuksen tuloksia isästäni. Isä kuoli jo vuosia sitten, mutta muuton yhteydessä paperi osui käteeni arkistojen kätköistä. On se ihmiskeho vaan ihmeellinen vekotin. Isälläkin oli monia sairauksia, kuolema oli kaikkea muuta kuin yllättävä, mutta pienet asiat lopulta ratkaisivat sen päivän jolloin hän kuoli. Vielä kun joskus ymmärtäisi näitä asioita vähän syvällisemmin. Nyt silmissä vilisee vain lääketieteellisiä termejä, joista on median kautta oppinut pintaraapaisun verran.